perjantai 17. marraskuuta 2017

Vaihto.


Sumuista on kuin Seinäjoella...


Eikä meinaa tarkentua.




Maisahan siinä köllöttelee...



...peppu papparaisen kainalossa.
Kunhan ei vaan pieraise.



Toiset tulevat ulos kaapista, 
Pekka taasen menee aina välillä kaappiin nukkumaan.
Sillä on kyllä ihmeellisimmät nukkumapaikat 
kuin olen kellään kissalla nähnyt
ja mulla sentään on kissoja piisannut.
Aina ainakin yksi ja välillä jopa yhdeksän.



Keittiön on joku sotkenut, mitä täällä taas oikein tapahtuu.



Perimmäinen kaappi on kiskottu paikoiltaan 
ja kissojen ruuatkin ovat aivan sekaisin!!



Tallaista jouduin alkamaan asentelemaan kaasulieden tilalle.
Sähköliesi tulee meille, vaikka en ikinä olisi moista uskonut.
Kaikkeen sitä joutuu suostumaan, kun tarpeeksi vanhaksi elää.


Se edellytti kaapelin vetoa sähkökeskuksesta keittiöön.
Aivan itse vetelin sähköt liedelle.


Pekkaa koko homma jo kyllästyttää
varsinkin kun se on ylin tarkastaja asiassa kuin asiassa.




Löysin kierrätyksestä itselleni aarteen, valurautaisen ompelukoneen.
Purkasin sen, huolsin, kokosin ja koekäytin, mahtava peli!!



Tästä saisi nyt hyvän kaasuhellan huokeasti.
Käteisellä tai puutavarana.

Mitään ihmeellistä täällä ei ole tapahtunut. 
Eilen kävin paikkuuttamassa yhdestä hampaasta kolosen, helppo keikka. 

Kissat olivat kiukkusia, kun joutuivat olemaan täällä maalla, sisällä.

Kun aamupäivällä tänne tultiin, kertoi Pekka taasen pitkät jutut, tai siis oikeammin Pekka raakkuu kuin varis, mistä lie sellassen puhetavan on oppinnu, variksetko itse ovat opettaneet, kuka tietää...

Mutta pitkät tarinat se kertoili, söi välillä, ryyppäsi maitoa ja höpötti.
Maisakin kehräsi, puski, söi ja hörppäsi maitoa, kunnes läksi pidemmälle retkelle pihaan. Nyt jo nukkuu taasen kyljessäni kiinni.


 Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







lauantai 11. marraskuuta 2017

Lahessa...


...niinkuin Lahtelaiset sen murteellaan sanoo.

Köröttelin parin kierrätyskaupan kautta koiran kanssa kaupunkikotiin. Kissat jätin maalle, sisään.
Portaat oli taasen yhtä helvetillistä kipua nousta. Kahdeksan rappua urakalla ylös ja muutaman minuutin huili, muuten olis taju tipahtannu kankaalle. Kannoin ylös vain tärkeimmät, muut eli maalle menevät jätin wolkkariin.

Hyvin löytyi aivan tarvittavaa irtainta kierrätyksestä. Maalla on kaasuhella jolla on kokattu, mutta nyt on ollut pelko että kaasu jää päälle, vaikka onkin kaasuhälytin mutta kun ei niin ei. Tänään löytyi lähes käyttämätön upolainen lattialiesi, eli neljä levyä keraamisena tasona ja sitten uuni.

Kokonaiset 15€ jouduin siitä maksamaan, koska eivät voi tuon laisia sähkölaitteita testata Lahden Patina-kierrätyskaupassa. Kiltisti nostivat lieden kyytiin ja minä sidoin sen sähkärin liinoilla kiinni autoon. Maalla saan sen kyllä itse pois autosta, sähkärin ramppia pitkin, ja siitä sitten nokkakärryllä sisälle keittiöön. Sähköt tarvitsee sinne hellan paikalle kiskasta, mutta se ei suurta vaivaa tuota!!

Illalla katsotaan nuoriherra Quentin Tarantino:n kill Bill ja kill Bill vol.2.
Löysin alkuviikolla Hämeenlinnalaiselta kierrätyspisteestä julkaisun, jossa on kahdeksan em. ohjaajan ohjaamaa DVD:tä.

Täällä sataa.
Vettä ja vihaisia akkoja!!


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





maanantai 6. marraskuuta 2017

Yö.



Viime yön vietin helvetissä.
Oli taasen se kipu-yö. Ennen oli aina kipupäivä mutta jonkun takia se on nyt muuttunut yöhön.
Iltakahdeksalta se aloitteli. Otin niin paljon helpotusta kun on lupa ottaa ja painuin pyöriskelemään hetekalleni. Hetekalla on tavallisesti mukavaa köllötellä, mutta kipuyönä se ei paljoa lohduta.

Pari kertaa kävin yöllä hönkäisemässä ilokaasua, että edes pienet torkut sain otettua. Kipuhelvetti kun vie puhdin täysin pois ja osittain parilta seuraavalta päivältä. Onneksi on kaapissa kirjoja sekä leffoja mielen virkistykseksi.

Seitsemältä aamulla otin taasen puoli kourallista kivun lievitystä ja laskin kissat pihalle. Koirakin kävi tarpeillaan sinä aikana kun itse kävin aamupissillä ja lääkelaukulla. Sen ajan aina tuuletan kotia.

Yhdeksän aikaan alkoi ovikello soida. Sisään tuli Maisa. Märkä kuin olisi uitettu. Ihan piti pienen kissan itseään ravistella, että saisi enimmät vedet irti karvoituksestaan.
Noudin liinavaatekaapista pienen keittiöpyyhkeen, Maisa kun pelkää isoa froteista pyyhettä, ja kuivasin alustavasti kissan sillä.

Sitten ovikelloa soitti Pekka. Se oli puolikuiva, mutta tassut aivan savessa. Toisin kuin Maisalla.
Missä lie Suuri Päällikkö Kapteeni Mustavarvas aikaansa vietänyt. Kuivasin sitten Pekan turkkia ja annoin kastuneille reilusti ruokaa. Pekka aloitti syönnin heti, Maisa kävi haistamassa ruokaa ja poistui sitten turkkiaan huoltamaan.

Sitten sytyttelin tulet kaminaan, että kissat pääsevät sen loisteeseen turkkajaan kuivaamaan.
Pekan lopetettua maidon litkimisen meni Maisa syömään. Siinä missä Pekka hotkii ruokansa, ottaa Maisa nököhampaillaan pienen pieniä paloja ruokaa kerrallaan suuhunsa ja selkeästi nauttii kun saa hitaasti syödä.

Nyt kaikki eläimet kuorsaavat. Milla metrin päässä musta, Maisa pahvilaatikossaan kaminan edessä lämpöisessä ja Pekka omalla ikkunalaudallaan, ei siis sillä Maisan mini-ikkunalaudalla.

Mulla alkaa pikkuhiljaa kipu pudota tuonne viitosen vaiheille, eli ihan siedettävälle tasolle. Taidan koettaa nukahtaa hetkiseksi.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kissakaapin päällä.



PEKKA!!



Sä tiedät ettei sinne saa hypätä.



Heti alas sieltä!!!
(Siis toi ilme. 😸)


Kissakaapissa säilytän niitä kissoja jotka kissan pudottaessa menisivät rikki. Siksi.

Edellisestä tarinasta jäi kuin jäikin video Pekasta pois, tässä nyt se ja laitoin sen kyllä tuonne edelliseenkin.


Edellisestä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








lauantai 4. marraskuuta 2017

Likainen nelikko.




Maisa keikistelee ikkunanlaudallaan.



Oli nukkuvinaan, kunnes aloin kuvaamaan!!




Uskokaa nyt jo!!



Milla on nyt vanhana (12½v) alkanut ruttaamaan petinsä.



Yksi Pekan lempipaikoista.



Mutta ei vaan katso kuvaajaa kohti.



Kaktukseenko lie papparainen kompuroinut, kun on naama täynnä piikkejä.
Ennenvanhaan olisin kirjoittanut että humalapäissään kaatunut...😁



No nyt malttaa jo Pekkain katsoa kuvaajaa kohden.



 Siinä teille, näytän taas kieltäni!!


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





torstai 2. marraskuuta 2017

Puuhia.



Pakkaspäiviä ollaan pidelty pää-osin sisällä.

Sormet ja varpaat hytisevät ulkona kylmässä, vaikka jotain puuhaakin tekee ja on lämpöisesti pukeutunut. Sitten ei auta kuin paeta puremia sisätiloihin.
Välillä sinne sitten "unohtuu" niin pitkäksi aikaa että hupsista vaan kun onkin jo sininen hetki.


Joinain päivinä on mukavaa lämmitellä papparaisen pölkyllä...



...sekä siinä samassa pitää yllä puhtautta.



Tänään illalla on sitten mukavaa röhnöttää pahvilaatikossaan...



...ja maata kuin raato lämpimän sanomalehden päällä!!



Milla on mielissään kun sai yhden mun kauluspaidan itselleen.
Kävi sitä näyttämässä oikein pihalla asti.
Tosin pimeässä...



Välillä tulee Maisalle niin kuuma, että joutuu makoilemaan mattojen päällä.


Suuri Päällikkö Kapteeni Mustavarvas, alias Pekka, on viellä pihassa puuhissaan.
Päivällä seurasin kiikarilla, kuinka sen metsästys sujui joen toisella puolella olevalla pellolla. Muutaman kerran se loikkasi komeasti kaarella saaliin kimppuun ja kahdesti näin sen mässäilevän, ilmeisesti jyrsijää oli tänään lounaslistalla.

Eilen ja tänään olen pitänyt lukupäivää. Siis valoisan ajan. Mukavaa se on lueskella, pääsee omalla hetekalla loikoillen mitä ihmeellisempien tarujen maailmoihin, kaukomaille ja aivan kotimaassakin julkaistujen kirjojen ääreltä mielenkiintoisiin tarinoihin mukaan, ainakin sivustakatsojana.

Ei täällä vieläkään mitään sen kummempaa tapahdu, kunhan ollaan ja maataan!!


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





maanantai 30. lokakuuta 2017

Kermaperseet,



eli ronkelit kissat.
Ne olivat viikon Vaimon seurana kaupungissa ja Vaimo tietenkin hemmotteli niitä taasen kaikenmaailman herkuilla, leikkeleillä ja jos tarjottu eväs ei kelvannut, kaivoi Vaimo kaapeistansa parempaa evästä, tai läksi jopa kaupasta asti hakemaan jotain, mikä saattaisi kissoille maistua.

Maisa on jo tunnin verran kävellyt mun ja j-kaapin väliä, maristen niin, että luulisi kuolon tulevan korjaamaan nälkiintuneen petoeläimen.
Pekka sentään rouskuttaa keittiössä raksuja ja unohdin täysin että päivällä tänne maalle tullessamme molemmat kissat joivat maitoa massunahkansa kireiksi.
Sitä herkkua ei kaupungissa saa.


Illansuussa ladatasseni koivuklapeja kaminaan tuli tämä otus 
ja melkein työnsi päänsä kaminan luukusta sisään ja vaati että...



...nyt sitä makkaraa tänne ja vähän äkkiä!!
Vatsa hankaa selkärankaa, huulet huokaa ruokaa tuokaa.
Kolme käppyrää grillasin, itselle ei maistunut kuin muutama pala.

Nyt koira tuijjottaa mua ja huokailee.
Sai kyllä luvan syödä, mutta kun ei voi.
Kissat ovat siellä.
Keittiössä!!

No, kohta se alkaa. Koira hakee makkaranpalan, tassuttelee mun luo, maiskuttelee ja nielaisee, käppäilee hakemaan seuraavan palasen, tassuttelee mun luo, maiskuttelee ja nielaisee... ja tämä toistuu vähintään 21 kertaa. 😋 Ellei sitten nappulat maistu jälkiruuaksi.

Mukavaa se on kun on taasen kissatkin täällä. Muuttuu meininki asialliseksi eikä voida enää elellä kuin pellossa. Siitä pitää kyllä vääpeli Maisa huolen.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








torstai 26. lokakuuta 2017

Lunta...



...on tullut aikas paljon tänne meille.

Eilen myöhään illalla, joskus ennen yhdeksää, kuuntelimme Millan kanssa kuinka tuuli tohinalla ja vettä satoi. Sen jälkeisistä tapahtumista ei ole mulla tietoa, koska heräsin vasta kuuden pintaan aamusella ja samaan aikaan ylös kömpi myös Milla.

Kissat jätettiin tällä kertaa Vaimon seuraan kaupunkiin, tulevat sieltä sitten maalle kunhan ennättävät.

Niin, niin sitä lunta on täällä satannu aivan tau'otta ja nyt iltapäivällä sitä on jo yli nilkan, että lumihommiin tästä kohta joutuu, en ole tänään käynyt ulkona kuistin mattoa pidemmällä, lumitöinä vain sen maton olen harjaillut muutamaan kertaan puhtaaksi. Harjannut, koska olen kiinnitänyt sen ruuveilla kuistiin kiinni.

Että ei täällä mitään tapahdu. Äsken sain yhden kirjan loppuun, nyt hetken surraan täällä netissä ja sitten katson isolta ruudulta elokuvan.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





perjantai 20. lokakuuta 2017

Ulkoilua.


Tehtiin vain vajaan tunnin pihakierros.

Kaksi ämpäriä oli pihalla täynnä vettä. En tietenkään muistanut ottaa kummastakaan kuvaa, ennenkuin tyhjensin ne ja vein varastoon. Kummassakin oli veden pinta jäätynyt yön aikana ja yhdentoista aikaan ei kumpikaan ollut viellä sulanut. Pakkasta täällä oli aamukuudelta neljä astetta.

Pekka ottaa edelleen ainakin yhdet päiväunet mussa kiinni.

Talvilinnut lentelevät ikkunaristikoille istuksimaan 
ja samalla koputtavat ikkunalasiin että evästä tänne, kiitos!!



Ei ehdi...

...sormet mukaan...



...kun näitä...



...kahta koettaa kuvata.



Puusavotta on pikkaista vaille valmis.



Pekka tapansa mukaan...



...tarkastaa työmaan...



...perusteellisesti.



Vuosiluku ilmoittaa kuivumisvuoden.



Uusimmat pihavalot ovat nyt käytössä
ja eilen illalla suuntasin ne valaisemaan sopivasti.

Elukoista se oli ilmeisen hauskaa, 
kun kulkivat useamman kerran ne sytyttämässä.
Taisivat testata että missä voi kulkea
sytyttämättä valoja.



Tämä on pelkkä täytekuva...



...kuten myös tämä.



Avaimenperästä.



40-vuotislahjaksi saamani lapio 
sekä tien laidasta lötynyttä rautaa.



Verkon saa jo heitellä kuivumaan.




Mutta ennen ulkoilua syötiin, porukalla niin kuin täällä on tapana.




Pikkuveli valvoo.
Minä, perheen nuorin.



Lintujen (ja kissojen) juottoallas joutaa jo kuiville.



Tervetuloa!!


(Lisätty 20:05)
On tämä kauniimpi pimeässä.




Tässä täytyy jo kohta kiivetä yläkertaan hakemaan talvivaatteita. Kädet sekä jalat alkavat jo kylmettyä pihalla liikkuessa, vaikka nyt jotain pientä olisi puuhailevinaan. Kahdet pitkävartiset villasukat olen jo parisen viikkoa kiskonut aamusella jalkojeni lämmikkeiksi ja silti täytyy pitää sisätossut jaloissa. Kun käsin koettelee, niin jalat ovat aivan lämpimät, mutta silti niistä välittyy aivoon kylmän tunne. Virhe, VIRHE!! 
Muuten kyllä tarkenen T-paita ylläni, mutta hansikkaat on pidettävä käsien suojina, ainakin kirjaa lukiessa.

Ei täällä mitään tavallisesta poikkeavaa tapahdu.



Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!