maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kynsilakka ja pikaliima.



Ensin kuitenkin läppärin putsaus.

Kun tietokone huudattaa tuuletinta koko ajan täysillä, on aika putsata se ja tässä ohjeet.


Ota sähköjohto irti.



Sitten irroitat akun.
Nyt kone on ilman sähköä ja putsaus voi alkaa.



Neljäs reikä oikealta kertoo syyn. Kone on täynnä kissan karvaa.

Etsi koneesta sellainen paikka, missä näet tämänkaltaisen ritilän.
Kiinnitä imurin putkeen seuraavassa kuvassa näkyvä rakosuutin.
Starttaa imuri ja laita imuteho 3/4 teholle. Sitten vaan imuroit.

Ja mekkala on hirveä, täällä kissat kirmasivat yläkertaan turvaan.




Sitten imuroit jokaisen nappularivin pysty-, ja vaakasuoraan niin, 
että painat suuttimella jokaisen nappulan alas.
Tuolleen että painat siitä nappulan puolestavälistä


Seuraavaksi etsit keittiörätin, kastelet sen pesuaineella ja puristat nihkeäksi. Märällä rätillä ei saa koskaan pyyhkiä mitään sähkölaitetta.
Toiseen käteen otat talouspaperia pari palaa. 
Ensin peset kiireellä näppiksen hankaamalla niin, että nappulat painuvat pohjaan saakka ja kuivaat heti talouspaperilla.

Sitten teet samoin näytölle, mutta nyt painat vain ihan kevyesti ja taas nopea kuivaus paperilla, tms.

Annat koneen kuivahtaa ainakin vartin, sitten kiinnität akun paikoilleen ja sen jälkeen virtajohdon.

Korostan tässä viellä erikseen, ettei näppistä tai näyttöä saa pestä koskaan, jos koneessa on virrat päällä, eli virtajohto ja akku paikoillaan.


Sitten vinkki kynsilakan käyttäjille:

Nykylakat haisevat karmealle ja kuivuvat kauan. Myyvät jotain ultraviolettivaloa tuottavaa laitetta kalliilla hinnalla eikä silti lakka kuiva nopsaan.
Ennenkuin alat lakkauspuuhiin, ota astiaan, tai vaikka juomalasiin kylmää vettä.

Kun sitten kynsi tai kynnet on lakattu, tyrkkää sormi/sormet sinne vesilasiin, niin muutamassa sekunnissa lakka kuivaa. Kätevää, jos kesken lakkauksen on lähdettävä johonkin jotain toimittamaan.


Pikaliima on oiva aine kaikenlaiseen korjaukseen.

Mulle tulee sormiin repeämiä, tai niinkuin eilen sämpylää halkaistessani käsi ei pysähtynytkään, vaikka siten olin ajatellut tehdä ja niin siinä sitten kävi, että oikein terävä leipäveitsi painoi haavan sormiluuhun asti ja juuri sellaiseen nivelen kohtaan, "jossa haava ei umpeudu koskaan."

Taitoin talouspaperin pitkittäin kolmasti ja kiristin kahdeksankertaisen paperin tiukalle haavan päälle. Sitten viellä sähkömiehen teipillä kirrasin paperin vieläkin tiukempaan.
Tavallisesti haava tarvitsisi tikin tai kaksi, mutta en mä tollassen pikkujutun takia lähde mihkään sitä tikkauttamaan.
Ennen pikaliimaa ompelin itse tikit siimalla. Jos tarvitsi.

Puolen tunnin kuluttua nykäisin teipin ja tupon irti ja saman tien tuikkasin haavan ulkoreunat täyteen (1/4--1/2 tippaa) pikaliimaa ja puristin kynsillä haavan reunat yhteen, tietenkin niin etteivät toisen käden sormet liimaudu liimattavaan sormeen kiinni.
Pikaliima kuivuu oitis, jos siihen suihkuttaa vettä tai muuten kastelee vedellä. Tai niinkuin mulla nyt, veRellä.

Olen tätä konstia käyttänyt niin kauan kuin muistan ja näin tehden arpea ei juuri jää.


Tänään tuli taisteltua ulko-ilmassa.

Ropailin vwolkkaria, laitoin muutaman vaatekoukun sopiviin paikkoihin, kunnes muistin että kesärenkaathan mun täytyi alkaa vaihtamaan.

Kierittelin suvikumit varastosta auton vierelle ja tarkastin ilmanpaineet kohdilleen. 
Sitten muut tarpeet sen pyörän kohdalle, minkä aioin vaihtaa.
En tiedä mikä h****tin idea on rengasliikkeesä tiukata pyöränpultit niin tiukalle, ettei edes vahvin koneeni saa niitä auki. Reilusti yli kaksi tuntia taistelin, ennenkuin sain pultit löysättyä ja pääsin siihen renkaanvaihtoon. Pulttien löysäämisen jälkeen homma oli nopeaa ja helppoa.

Sitten lähdin koeajolle, kaikki kunnossa!!

Lopuksi oli ohjelmassa auton ja renkaiden pesu, vaan siitäpä ei tullutkaan mitään. 
En muistanut, että pesupaikalle ei saa mennä, kun on tämä roudan sulaminen päällä.
Siellä se vwolsu on, tälläkertaa saveen juuttuneena, etuakseleita myöden. 
Samalla lailla kuin silloin talvella...

Sen ylös saaminen on helppoa, sellaisena päivä kun olen kunnossa. 
Ei sitä tarvitse kuin tunkata auto ilmaan ja laittaa pitkiä lautoja rotiksi sinne pyörien alle, laskea auto niiden varaan ja ajaa pois.
Tänään ei ole voimia moiseen urakkaan. 😜

Eilen nukahdin niin, etten enää kuullut kun Pekka soitti ovikelloa.
Neljän maissa heräsin ja päästin Viluisen kissan sisään. Se painui oitis yläkertaan nukkumaan.
Kymmeneltä Pekka tuli aamupalalle tänne alas ja sen päälle lähdettiin kissojen kanssa noihin hommiin mitä tuossa ylempänä sepustin.

Kissat tapansa mukaan pomppivat auton sisällä, kävivät välillä mua neuvomassa ja toivat saalista näytille. Siinä sitä oli kissoillakin kova työpäivä.


Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







lauantai 21. huhtikuuta 2018

Puuhina tänään.



Tänään Pekka koetti saada mut nousemaan ylös uniltani jo viiden aikaan.

En mä mitään noussut, käänsin vaan kylkeä, päräytin suolikaasua ilmoille ja jatkoin uniani.
Kuudelta Pekka jo sitten naukaisi niin kovaa mun oikeaan korvaan että oli pakko kivuta hetekalta ylös ja laahustaa avaamaan ovet pihalle saakka.
Maisa läksi poikkeuksellisesti jo samalla oven avauksella ja mä pääsin suoraan aamutoimiin.
Heräähän sitä jo noin pitkällä matkalla.

Seitsemältä soitti puhelin aamurallatustaan ja mä siitä muistin että aamunapit on lähdettävä kulauttamaan kurkusta alas. Sitten köllähdin takaisin hetekalleni ja alkoin katsomaan Reinikaista YLE:n elävästä arkistosta.
Tankki täyteen sarjan katselin loppuun jo Lahdessa.

Kissat ramppasivat taas edestakaisin sisän ja ulkon välillä. Kahteen kertaan jouduin kummankin kissan kuivaamaan, kun olivat osuneet sadekuuron alle. Yhdeksältä kyllästyin toimimaan ilmaisena portierina ja puin ryysyt päälleni, sijasin hetekkani ja painuin pihalle.
Koska Maisa jäi sisälle, läksi Pekka mun kanssa kävelylle.

Mentiin taas tuota yhtä tuttua metsä-autotietä pitkin, välillä Pekka edellä ja välillä minä ja jos Pekka jäi mielestään liikaa jälkeen, huusi se kovaa että, oota ny, mä jäin taas suustani kii, meinaan ruohotuppaasee.
Meinasin, että kolmannen mutkan kohdalla käännytään kotia kohti, mutta Pekka oli toista mieltä.
Satakunta metriä ennen sitä kolmatta mutkaa se löi jarrut päälle ja sanoi ettei metriäkään enää, nyt kuules käännytään takaisin ja niin sitten tehtiin.

Kun päästiin omaan pihaan, alkoi sataa. Kyllä se kissa tietää.

Kävin laskemassa Maisan pihalle ja painuin siitä sitten konevajaan, sadepäivien puuhiksi jätetyille hommille. Siinä sitä aika kuluu kuin siivillä.
Kissat kävivät vuoron perään näyttämässä jyrsijäsaaliitaan mulle sekä marisemassa ja kuuntelin kyllä asiat ja vastailinkin niihin, kunnes.

Pekka hyppäsi siihen kohtaan pöydälle, missä juuri sillä kohtaa tein hommiani, puski mua ja naukui, että nyt on the aika!!
Siinä samassa kännykkä alkoi iltapäivärallatuksen ja meikä jätti hommat siihen.

Olikin jo aika tulla sisään. Iltapäivänapit ja aamupala, pasta carbo...jotain. Sitten selälleen hetekalle ja takaisin Reinikaisen kimppuun. 15. jakso päättyi juuri. On se vaan niin mainio!!

Iltapäivällä satoi mielettömästi vettä ja rakeita. Aivan sellainen muutaman minuutin ryöpsähdys ja maa oli paikoin valkoisena rakeista, mutta ne ei kauaa sulaneet.

Pihalampeen asettui sotkapariskunta. Ilmeisen tuttuja, kun eivät musta häiriintyneet ollenkaan. Kissoja koettivat härnätä niin, että saisivat ne hyppäämään kimppuunsa, mutta ei noin vanhat ja kokeneet kissat siihen vipuun (enää) mene.
Kalatkin ovat säilyneet hengissä, niitä näin eilen silloin, kun molskahtivat pinnalla ja illansuussa, kun aurinko paistoi sopivasta suunnasta.

Muitakin lintuja olen nähnyt ja eritoten kuullut.
Pihaan on saapunut ainakin yksi tuttu pariskunta, nimittäin satakielet.
Ai mistäkö tiedän. No, harva laulaa näin: Vi-ttu, vi-ttu. Benziina, turrr-piin. Tavutusvirhe ei johdu musta. 😀

Silloin kun kännykkä oli tiiliskiven kooinen, juoksutti silloinen satakielipariskunta mua, kun pirisivät samalla lailla kuin silloinen, ensimmäinen matkapuhelimeni. Taisivat nauraa vedet silmissä kun saivat aina uudestaan mua kusetettua, eli juoksutettua.

Täällä on mahtavan hiljaista, mitä nyt siipiveikot mekastavat, mutta sitäkin on ilo kuunnella.

Jee, kymmenes rohkea uskalsi myöntää lukevansa mun sepustuksia!
Tervetuloa ja samoin kakille aikaisemmillekkin!!


Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





torstai 19. huhtikuuta 2018

Tänään.



Alku meni perseelleen.

Tai ei nyt ihan perseelleen, kävi vaan sillä tavalla, että...
Mun piti mennä poliisia taas tapaamaan, kun varasin viime viikolla ajan.
Kun tein passihakemuksen netissä, niin tarvitsee mennä viranomaisen luokse antamaan käsialanäyte sekä sormenjälki jättää sinne johonkin.
Samalla oli tarkoitus käydä siellä päässä kaupunkia asioilla.

Se tapaaminen onkin vasta viikon päästä... Lahopää, hitto!!

Viimeksi kun 1990 luvulla hankin itselleni passin vakaana ajatuksena repäistä ja käydä ulkomailla, kävi niin, etten käyttänyt kymmenen vuotta voimassa olevaa passia kertaakaan! Tuolla se on holvissa ollut koskematta jo 28 vuotta... vaan kuinka hyvältä näytinkään silloin!!

No, sitten pikainen suunnittelu. Ensin vein eilen sopimuksen irtisanoneen DVD-soittimen kierrätykseen paikalliselle "kaatopaikalle".
Nyt kun on lämmin, niin kyllä siellä tässä kohtaa vuotta hiukan lemahti, mutta ei tuollaiset pienet lemut meikäläistä koske, multa kun on jo voimakkaammista hajuista johtuen tukka lähtenny päästä!!

Sieltä sitten kaupungin siihen (itäiseen) päähän ja tietenkin autopurkaamolle. Löysin wolkkariin aidot volkkarin pölykapselit jotka ostin heti, sekä sisälokasuojat eteen ja taakse jotka haen sitten kun seuraava eläke napsahtaa tilille. Purkaamolla meni aikaa vain kolmisen varttia, kun ei ollut tuttuja paikalla.

Siitä vielä viereltä muistin isohkon kirpparin ja siellä sitä aikaa vierähti parisen tuntia, enkä höpötellyt kuin yhden ihmisen kanssa.

Kotimatkalla soi puhelin ja mikä ilo-uutinen sieltä saapui!!
Sähkäri on tulossa takaisin!! 😁😘👍👍💜

Meikä ponkaisi pihalle kuin 💨 ja samantien kun sain mopon takaisin perseen alle, lähdin käymään kauppatorilla.
Sähkäri, eli nykyään mopo, oli oikein isossa huollossa.
Akut vaihdettiin ja samalla huomasivat että akkujen laturi oli rikki, joten uusi laturikin oli mukana.

Kaikki renkaat oli vaihdettu uusiin ja lukuisat pikkuviat jotka olin ajatellut korjata sitten kun ensi viikolla vien mopon maalle, oli kaikki korjattu, eikä mun tekemistä korjauksista mupistu yhtään.

Oli kun olisi saanut uuden pelin alleen. Renkaat eivät heiluttaneet koko vehjettä, mikään ei nitissyt, natissut eikä kolissut. Kyllä oli mukavaa ajella.
Torilla oli kylmä tuuli päällä, joka tuolta vesijärveltä pääsi suoraan tuulemaan kaupungin keskustaan.
Siellä en tavannut tuttuja, joten ajattelin käydä kaupassa.

Kun kyytiin ottaa kopan vissyä, ison pussin kissanhiekkaa sekä etukorin täyteen kuivamuonaa, oli mopo jo aikalailla kuormitettu.
Vielä jouduin pysähtymään hakemaan Vaimolle pizzaa (kotona tehty moinen on pitsaa), niin oli siinä ajamista. Kovin jyrkkiä kurveja ei kyennyt ottamaan, joten loooooivien mutkien kautta kotiin.

Kummasti kummallekin maistui pizza, meni tasan puoliksi. Vaimo oli paistanut korvapuusteja ylläriksi, se kruunasi päiväruuan.
On tässä nyt makoiltu massujemme vieressä ja katsottu leffa.

Kissat ovat nukkuneet koko päivän.
Maisa Millan entisessä tuolissa ja Pekka tyynyllään mun jalkopäässä.

Taidan vaihtaa vahvempitehoiset silmälasit silmille ja aloittaa kirjan nimeltä mustat valkeat valheet.


Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





tiistai 17. huhtikuuta 2018

.......................



Eilen multa vietiin sähkäri!

Siis olenhan mä itsekin sähkömies, ei mua viety, vaan se akkusähköllä liikkuva pyörätuoli!

Akut alkoivat olemaan jo niin kehnot, ettei täydellä latauksella päässyt sitä luvattua 35 kilometriä, vaan vain kauppatorille ja takaisin. Jos ajatellaan että ajelen torilla kilometrin, niin yhteensä matkaa tulee kolme kilometriä. Siis täällä kaupungissa. Maalla torille on matkaa 12½ kilometriä.

Jokunen aika sitten laitoin postia apuvälinehuoltoon että akut alkavat olla tiensä päässä ja eilen sitten soittivat että uudet akut ovat tulleet ja että tulevat hakemaan vehkeen, jota he kutsuvat mopoksi, vaikka itse tarjouduin sen tuomaan.

Nyt sitten jännitetään kauanko huollossa kestää ja että saanko taas sapiskaa siitä, että olen itse sitä vehjettä korjaillut.
No, vehkeessä on sellaisetkin osat muovia, joiden mun mielestä tulisi olla metallia, meinaan ne paikat jotka osuvat ensimmäisinä, kun ajan päin jotain, yleisimmin kiveä tai hissin peräseinää tai sitten niin kapeasta raosta, että sivuilla olevat muovit repeilevät irti.
+

Kädet(kään) kun eivät aina tee sitä mitä niillä koettaa tehdä, niin romuksihan tuollainen muovilelu mun käsittelyssä menee, vaikka vehje pysähtyy täydestä vauhdista kuivalla puolessa metrissä.  Mopo itse on kyllä mieleinen ja mulle sopiva.
Olen korjannut sitä paksulla alumiinilla, pursotettavalla liima/jousto tökötillä, mitä putkilosta saa tursutettua, sekä valot olen vehkeestä uusinut täysin, led valot kun antavat samalla wattimäärällä ainakin seitsemän kertaa enempi valoa kuin tavallinen hehkulankapolttimo.

Tööttö vehkeessä on sellainen kimeä vinkuna, jota kenenkään korvat eivät kestä kuunnella, joten lisäsin siihen ring, ring, soittokellon sekä koiraa varten skuiiiik äänisen muovisammakon.
Sitä kun rutistaa niin ääni toi koiran hetkessä paikalle.

Koira, niin. (Huokaus)

Kahta olen jo käynyt katsomassa.
Ensimmäinen oli pitbullterrieri, niin lutunen kuin koira vain voi olla, aivan i-ha-NA.
Se vaan ei voi sietää kissoja, että se siitä.

Toinen koira...se oli jo sitten mennyt.
Voi PERSE!!

Kissat nukkuvat päivät ja yöt hyvin, jos vaan Pekka on illalla saanut ruokaa niin paljon että vatsanahka on piukeana.
Näin illalla ne riehuvat. Vanhat kissat, mutta mukava on niiden riehuntaa ja riekkumista katsella ja samalla yllyttää niitä kehuilla ja kehotuksilla.
Hyvä Maisa/Pekka, noiiin, TAPA SE!!
Siis reino tai kolmen euron seepramatto ja sohva ja Vaimon tossut, tuoli, kengät jne.

Kävin passikuvassa. Kymmenen vuoden kuluttua voin sanoa, että olinpa hyvän näköinen kymmenen vuotta sitten. Nyt kun kuvaa katsoo, vastaan katsoo joku aivan muu kuin minä! 😂😂😂😂 😜

Kävin tässä välissä nostelemassa pyykit kuivumaan ja samalla kuulin telkkarista kun joku suunnittelija kysyi remppamieheltä että mitäs sulla olisi tähän tarjota ja mieleen tuli pari osuvaa repliikkiä:
Ajetaan se traktorilla nurin.
Joo, pannaan dynamiittia alle ja juostaan kovaa.
Ja lopuksi mun mieleinen:
Onko sulla jo vakuutus tähän otettu? Ei oo. No, mee äkkii tekeen palovakuutus, mä haen sillä aikaa bensaa ja tuikkaan tän tuleen.

*Huokaus*
Huonoja vitsejä tässä kaipaakin.

Nyt kainaloistani kuuluu kehräystä, tai oikeammin Pekka joka on mun vasemmassa kyljessä kiinni, kehrää ja Maisa viettää alku-yötään poikkeuksellisesti mun oikeassa kyljessä kiinni ja se jo kuorsaa aikas hyvin.
Että aavistuksen on lämmin köllötellä!!


Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevättä.


Kevät se tuottaa kaikenlaista.

Pihan kimpussa ollaan oltu koko porukalla ja koska mä en voi haravoida, on tuo Vaimo ollut siinä hommassa sen kun on milloinkin jaksannu. Risuja ja käpyjä olen keräillyt monta kärryllistä/ämpärillistä, Älyttömän paljon on metsänpoika Tapio taasen niitä kylvänny.


Pekka leikkii jo ulkokissaa. Joskus tulee jo vartin päästä siitä kun muut ovat menneet sisälle, eilen se oli jo hämärän rajamailla, ennenkuin tuli viluisena ja nälkä vatsassa kurnien.

Samoin kävi tänään aamullapäivänä. Ukkeli tuli pitkästä reissusta väsyneenä sisään, söi, tuli mun hetekalleni, kaatui kiinni kylkeeni kyljellään ja kävi nukkumaan, selälleen. Ei edes rapaisia tassujaan jaksannut ollenkaan pestä.


Onnistuin hankkimaan taas lisää valvontakameroita. Kuvassa oleva sihtaa vaan yhteen suuntaan, tässä kuvassa sitä viellä testailen.
On se mukavaa nähdä pihaan kun köllöttelee, kuulee jonkun kopsauksen, että tuliko joku vierailulle ja todeta sitten että tuli tai ei tullut, hetekaltani nousematta.

Aikaisemmin mulla on joka kamera vaatinut oman ohjelman millä sitä katselee ja tarvittaessa säätää. Nyt on kaikki saman ohjelman sisässä ja tällä voi jopa käännellä kameroita eri suuntiin, zoomata ja kuunnella mitä pihassa tapahtuu.



Perunapelto, se on viellä kaukana tavoitteesta, mikä on 100 ämpäriä.
Noihin on kyllä jo viskottu rojut pohjalle, ei tarvitse enää kun viskoa multa, lannoitteet eli paskaa ja tuhkaa ja sitten vain kylvää ituiset perunat. Niistä suurin osa on jo valmiina, joitain timoa tai siikliä Vaimo viellä hakee kaupungista.

Kissat taasen ramppaavat edestakaisin, eritoten Maisa. 
Käy muutaman sekunnin sisällä ja heti ulos, kymmenen kertaa peräkkäin ja jos lähden sen perässä ulos katsomaan että onko sillä jotain mulle jotain näytettävää, niin pysähtyy vaan kuistille istumaan.


Huomenna käväisen asioilla.
Tarvitsen passikuvat passiin sekä uuteen invalupaan, samalla piipahdan autopurkaamolla hakemassa jotain pientä wolsuun.
Siinä sitä taasen on syytä käväistä oikein isolla kirkolla!!



Joten, mukavaa päivänjatkoa sullekin sinne!!








maanantai 9. huhtikuuta 2018

Luontokameroita.



Löytyy täältä:

http://pontu.eenet.ee/

Näitä kytätessä voi mennä viikkoja!!
Että varotettu on. 😜


Mukavaa lintujen tirkistelyä sulle sinne!!

torstai 5. huhtikuuta 2018

Pyörähdys pihassa.



Eilen olin konttauskunnossa, vaan en kännissä.

Oli tarkoitus lähteä jo eilen ajelemaan kissojen kera maalle, mutta asia olikin päätetty toisin.
Kun sitten illalla nukkumaan mennessäni pyysin korkeammalta, että jospa huomenna eli tänään saisin olla aamupäivän ajokunnossa, niin sain, kolmisen tuntia. Jip-pii!! 
Siinä ajassa ehti hyvin ajella maalle ja matkalla käydä postissa ja ruokakaupassa, jotka täällä pienellä kirkolla sijaitsevat saman katon alla. 

Nyt sitten jatkan konttauskuntoisena täällä maalla, eikä se mua haittaa.
Pienen lenkin pyörähdin pihassa, vaikka eipä täällä kovin kummoista katseltavaa ole.

Asiassa on se hyvä puoli, että pääsen kohtuuhyvin avustettuna kulkemaan pitkin pihaa, koska lumimyräkästä joka Lahteen toi vajaa 20cm lunta, osui tänne vain hitunen, sentin verran ehkä. 😀

Ja sitten kuvien pariin.



"Räkätarzan" eli Pekka puussa.



Se syöksähti sinne vauhdilla heti, 
kun huomasi mun laittavan siipiveikoille murkinaa.



Nyt oli vain kauraa ja rasvaa, mutta hyvin ne näyttävät kelpaavan.
Rasva on noilla paksuilla oksilla, kaurahiutaleiden peitossa.



Tästä kuvakulmasta en olekaan mökkeröä kuvannut. Ompa ruma.



Eikä kuistikaan näytä kauniilta tästä suunnasta katsottuna.


Imetys ja kutomistuoliksi vuonna 1982 hankkimani
korituoli ehti olla kuistilla nelisen sekuntia,
ennen kuin Pekka pomppasi siihen istumaan.

Nyt se jatkaa perheen parissa täällä maalla.



Leksa, eli leikkimökki jo odottelee leikkijöitä.
Kesäkalusteet viettävät siellä talven.



Laavua on tullut tänä talvena käytettyä surkean vähän.



"Täytyyhän jokamiehellä mersu olla pihassa", 
vittuilivat mulle varakkaat sukulaismiehet.
No, onhan mulla!! 😂



Totuus löytyy kaurapuurosta konevajan päädystä!!



Ja se ihana wolkkari.
Toivon että saisin 
sen kanssa viettää
20-30 vuotta. 

Kissat kulkevat edestakaisin sisään ja ulos. Ravistelevat kuraa ja vettä tassuistaan sisälle tullessaan kun on niin inhottavan märkää, mutta pakko on ollut päästä pihalle riehumaan. Nyt ovat tosin jo hetkeksi rauhoittuneet, Maisa ikkunanlaudalleen ja Pekka, se on poikkeuksellisesti mun jalkopäässä.

Tänään ajattelin viellä lukea kirjaa sekä katsoa leffan isolta ruudulta.

Hankin sorsakoskella valmistettuja aterimia tänne maalle. 
Nyt tiskari huusi mulle, että "pesu on valmis, tuu avaan luukku".
No, heti sen päälle kun saan tämän näpyttelyn tehtyä.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







lauantai 31. maaliskuuta 2018

Tapahtumia sängyssäni.

Ei heikkohermoisille.




Välillä sitä nukahtaa kesken syömään lähdön...



...mutta mitäs me pikkuseikoista välitetään.



Jalkani vääntyy kun Pekka siihen niin kovin nojaa.



Onnellinen Suuri Päällikkö Kapteeni Mustavarvas.



Hys, kissa nukkuu!!.



Laitoin sänkyni toiseen päähän Pekalle oman tyynyn,
niin ei sitten tarvitse mun tyynyltä kissaa pois häätää kesken unien.



Maisakin on järjestelystä mielissään, 
saa nukkua "omalla" paikallaan .



Tässä ei viellä näy, kuinka nopeaan Pekka nukahtaa.



Pekalla kieli on jäännyt päälle. 😜

Kaupunkielo alkaa taas kiristää päätä. Täällä on ulos oikein lähdettävä, eikä täällä ole "mitään" tekemistä. Kirjoja tai leffoja ei määräänsä enempää voi harrastaa, alkaa käymään työstä, vaikka viihdyttää olisi tarkoitus.

Sähkärilläkään ei monessa paikassa kykene ajelemaan, koska jalkakäytävät ovat kuin perunapeltoa, jyskyttää lopunkin selän romuksi ja kun yhdessä kohtaa ajelin sulalla tiellä, tuli joku virka-intoinen selittämään ettei kadulla saa ajaa. Vastaus on sensuroitu. 😝

Koira-kaipuu kalvaa rintamuksessa, on etsitty koiraa kissojen kanssa, mutta ei sitä oikeaa nyt tahdo löytyä, koska kriteerit on niin kovat!! 😸

Jaahas, siinä sitä oli taasen turhaa valittelua.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kolme kissakuvaa.



Täällä mennään vanhan kaavan mukaan.

Aamutointen jälkeen avaan läppärin ja selaan mitä kukakin seurattavistani on kirjoitellut ja lueskelen ne läpi. Sitten YLEareenaan tai jos sieltä ei löydy katsottavaa (mikä olisi todella harvinaista) katson DVD-elokuvan.
Aloitin eilen katsomaan kuuden levyn sarjaa, jossa on viitisentoista tuntia katsottavaa. Eilen köllöttelin elokuvan Englantilainen potilas. Pidin!!


Sitten kun kipulääkkeet ovat yön jälkeen (viime yönä nukuin 11h) alkaneet kunnolla vaikuttaa, pukeudun ja petaan hetekani päiväkuntoon. Sitten livahdan kissojen kanssa ulos.
Eilen kävin kävelyllä, hiukan päälle kilometrin, sitten puuhasteltiin pihassa ja kun sormia alkoi paleltaa, menimme sisälle lämmittelemään.



Päivän toisen ulkoilun vietimme pihassa. Ensin pakkasin kahteen kassiin klapeja ja kiskoin ne ahkiolla sisälle, jossa sitten siirsin mokomat pilkkeet puulaatikkoon. Nämä on niitä joita viime vai toissakesänä kuskasin peräkärryllä ja kun puuliiteriin ei silloin mahtunnut, niin pinosin ne laavulle, olisiko niitä ollut vajaa kymmenen mottia.
Sitten puuhastelin konevajassa, mikä ei lainkaan ollut kissojen mieleen koska kävivät siellä yhtenään marisemassa, ja lopuksi siivosin wolkkaria sisältä.



Syksyllä jo aloittelin niitä kuusipuita polttelemaan, mutta talven tullen siirryin liiterin antimiin. Lehtipuu kun tuottaa lämpöä paljon paremmin, kuin havupuu.

Aamutuimaan Pekan täytyi tulla mut herätämään, kun kellon aikaa siirrettiin viime yönnä todella typerään kesäaikaan, eikä Pekan rakko kestännyt kuin puoli tultia normaalia pidempään. Se on ollut nyt kolme varttia pihassa. Maisa kävi vaan syömässä ja tuli sitten mun petiin takaisin.



Siinäpä sitä tälle päivälle. 😊


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!